Kriisi- ja traumapsykoterapia

Kriisi- ja traumapsykoterapia ovat terapiamuotoja, jotka on kehitetty tukemaan traumaattisten tapahtumien käsittelyä ja traumaperäisten häiriöiden hoitoa. Kriisiterapiassa keskitytään tyypillisesti nimenomaan yksittäiseen traumaattiseen tapahtumaan kuten äkilliseen onnettomuuteen, läheisen kuolemaan tai raiskauksen uhriksi joutumiseen. Osaamista ja lisäkoulutusta kriisien ja traumaattisten tapahtumien hoidossa on usein jonkin verran myös muiden psykoterapiasuuntausten psykoterapeuteilla ja osa muista psykoterapeuteista ovat käyneet täydennyskoulutuksia traumaattisten tapahtumien hoidosta.

Tausta

Traumaterapia keskittyy yleisemmin traumaperäisten häiriöiden hoitoon. Kansainvälisesti hoidon taustalla voi olla eri teorioita, mutta Suomessa traumaterapia perustuu yleensä Pierre Janetin teorioiden pohjalta kehitettyyn rakenteellisen dissosiaation teoriaan. Siinä ajatellaan, että toistuvat lapsuuden traumaattiset tapahtumat (esim. perheväkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö tai laiminlyönti) voivat johtaa persoonallisuuden kehityksen häiriöön, jossa henkilölle kehittyneet lapsuuden selviytymiskeinot traumaattisiin olosuhteisiin näyttäytyvät aikuisuudessa toimintakykyä heikentävinä oireina. Tällaisia varhaisia selviytymiskeinoja ovat esim. tietoisuuden kapeuttaminen, itsensä vahingoittaminen ja persoonallisuuden jakautuminen traumaan kiinnittyneisiin ja traumasta erillään oleviin osiin. Erilaiset traumasta muistuttavat tilanteet ja havainnot voivat aiheuttaa traumaperäisestä häiriöstä kärsiville menneisyyden tapahtumien uudelleenelämistä, mikä vaikeuttaa monella tavalla normaalia elämää.

Etenkin vakavimmin traumatisoituneilla vakavasta dissosiaatiohäiriöistä kärsivillä henkilöillä persoonallisuuden ajatellaan lohkoutuneen traumaan kiinnittyneisiin ja niistä erillään oleviin osiin. Dissosiaatiohäiriöstä kärsivän henkilön toimintakyky voi vaihdella suuresti esimerkiksi päivän ja yön välillä. Hän kokee herkästi epätodellista oloa tai että itselle tapahtuvat asiat tapahtuisivat jollekin muulle ja hän kärsii muistikatkoksista menneisyydessä ja nykyisyydessä. Vakavasta dissosiohäiriöstä kärsivä voi myös kuulla ääniä, jotka ovat peräisin omasta traumataustasta.

Terapian fokus

Tyypillisesti suomalaisessa kriisi- ja traumaterapiassa

• arvioidaan traumaperäisen häiriön vaikeustaso
• annetaan tietoa traumatisoitumisen seurauksista
• opetellaan ensivaiheessa keinoja hallita elävän tuntuisten traumamuistojen tunkeutumista mieleen sekä kehon yli- ja alivireystiloja
• tuetaan pelon sijasta uteliaisuuden kehittymistä kehon ja mielen reaktioita kohtaan
• tunnistetaan traumaoireita laukaisevia tilanteita ja tekijöitä
• pyritään yhdistämään traumaan kytkeytyviä ja siitä erillään olevia kokemuksia ja kokemisen tapoja yhtenäiseksi kokemusmaailmaksi
• kun koetaan asiakkaan olevan valmis, käsitellään traumatapahtumia
• käsitellään terapiasuhteessa ilmeneviä reaktioita, jotka liittyvät lapsuuden traumaattiseen suhteeseen vanhemman kanssa
• lopulta autetaan siirtymään nykypäivän elämään uusin valmiuksin
• Osana traumapsykoterapiaa voidaan käyttää mm. sensomotorisia traumamenetelmiä ja EMDR-menetelmää. EMDR-menetelmään on erillinen koulutus, jonka eri suuntausten psykoterapeutit voivat käydä. Menetelmä on käypähoitosuosituksen mukainen traumaperäisen stressihäiriön hoidossa..

Terapia käytännössä

Tyypillinen kesto: Kriisiterapiassa (yksittäinen traumatapahtuma) viikoista kuukausiin, traumaterapiassa useampi vuosi.

Tyypillinen tiiviys: 1-2 krt / vko

Terapeutin rooli: Kriisi- ja traumaterapiassa terapeutti pyrkii olevaan ennakoitava, rauhallinen ja turvallinen, mutta myös aktiivinen ja riittävän joustava. Hän auttaa ymmärtämään traumaoireita, tukee traumaoireiden ja vireystilan hallitsemisessa ja auttaa dissosiatiivisissa häiriöissä sirpaleisen kokemusmaailman ja muistojen eheyttämisessä eheäksi kokemukseksi.

Työskentelytapa: Traumapsykoterapeutti antaa tietoa traumaattisten tapahtumien vaikutuksista ihmisen mieleen ja kehon toimintaan. Keskustelun ohella terapiassa on usein erilaisia harjoituksia kuten mielikuvaharjoituksia turvapaikasta, kehon tuntemusten tarkkailua ja rauhallisia hengitysharjoituksia. Voi olla myös vireystilaa nostattavia liikkeitä tai harjoituksia, joissa keskittyminen ohjataan pois traumamuistoista esim. saatetaan pyytää nimeämään ympärillä olevia esineitä keskittymisen tuomiseksi nykyhetkeen.

Näillä ja muilla menetelmillä pyritään lisäämään asiakkaan kykyä säädellä ahdistustaan ja vireystilaansa. Keskusteluissa pyritään tulemaan paremmin tietoiseksi traumaan liittyvistä ja siitä irrallaan olevista kokemuksista nykyelämässä. Tarkoitus on vähentää traumamuistojen ennakoimatonta tunkeutuvaa uudelleen elämistä sekä muita traumaoireita kuten muistikatkoksia ja "taistele- tai pakene" -traumareaktioiden aktivoitumista.

Traumapsykoterapiassa on usein läsnä trauman vaurioima malli läheisistä ihmissuhteista. Vanhemman aiheuttama perheväkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö tai laiminlyönti jättävät jälkensä ihmisen tapaan kokea vanhempi-lapsi-suhde sekä läheiset ihmissuhteet laajemminkin. Nämä vääristyneet läheisyyden kokemukset näkyvät usein suhteessa psykoterapeutin kanssa. Traumaterapiassa työskennellään läheisyyteen kytkeytyvän epäluottamuksen ja liiallisen puolustautumisen kanssa ja työstetään sekä läheisyyden kaipuuta, että pyrkimyksiä välttää kiintymistä.

Traumaterapian ajatuksena on, että vasta kun aluksi on opeteltu kykyä säädellä traumaoireita voidaan siirtyä terapeutin kanssa puhumaan tai kirjoittamaan traumamuistoista ja että tämä traumamuistoille altistaminen puolestaan vähentää traumaoireita entisestään. Kaikkea traumatapahtumista ei tarvitse käsitellä vaan yleensä ydinkohdat ja vääristyneet uskomukset, jotka ovat syntyneet kaltoinkohtelevassa suhteessa huolenpitäjän kanssa.

Suurimmmat erot muihin suuntauksiin

• Keskittyy kriiseihin ja traumoihin, joiden seurauksena henkilölle on kehittynyt akuutti stressireaktio (kriisiterapia) tai posttraumaattinen stressihäiriö, kompleksinen posttraumaattinen stressihäiriö tai vakava dissosiaatiohäiriö.
• Istunnot voivat sisältää enemmän tekniikoita ja harjoituksia kuin joissain muissa suuntauksissa sekä enemmän tiedon kertomista traumaattisista reaktioista
• Kriisiterapia on usein melko lyhytkestoista ja keskittyy yksittäiseen traumatapahtumaan ja traumaterapia puolestaan on tiivis ja pitkäkestoinen psykoterapiamuoto

Lähde: Minduu.fi: https://minduu.fi/fi/psykoterapian-abc/psykoterapiasuuntaukset/kriisi-ja-traumapsykoterapia/